Nyt tulin kirjoittelemaan osan 2. Lukekaahan ja jättäkää kommenttia! :)

Häistä oli kulunut useita kuukausia ja hääyön jälkeinen juhlinta näkyi myös Amberissa. Amber oli innoissaan tulevasta äidin roolista, mutta samalla häntä kuitenkin pelotti myös se, millaisen vastuun se mukanaan toisi.

Myös Auvo oli innoissaan tulevasta isän roolista. "Vooi, siellä se meidän pikkuinen vaavi nyt on." Auvo hempeili tohkeissaan Amberin vauvamasulle. "Huhuu, kuuluuko? Täällä puhuu sinun isäsi."

Amber ja Auvo olivat hankkineet kaiken tarpeellisen valmiiksi. Eihän sitä koskaan tietäisi milloin tämä pienokainen putkahtaisi maailmaan.

"Voi hirveä, miten tuolla nyt pyryttää lunta! Mitenhän se sairaalaan lähtö moisessa säässä onnistuisi?" Amber mietti itsekseen katsellessaan ulos ikkunasta.

"Juu, minä olen päättänyt käyttää kunnon äitiysvaatteita. Ei minua haittaa vaikken parhaimmissani olekaan. Kaikkihan sen näkevät että olen raskaana enkä voi kävellä korkeilla piikkikoroilla, minähän lentäisin selälleni!" Amber selitti puhelimsessa hyvälle ystävälleen Raija Leppäselle.

Kun äitiysloma oli alkanut ja samalla myös viimeinen odotus kuukausi, oli Amberin vatsa jo niin suuri että oli raskasta liikkua. Niinpä hän loikoilikin päivätpitkät sängyssä lukien tai nukkuen.

Ja yhtenä talvisena iltana se sitten tapahtui, Amber alkoi synnyttää. "AAAAAAUUUUVOOOOOO!!!!!" Amber kiljui tuskissaan miestään hätiin.

Mutta samaanaikaan Amberin ihana aviomies siivosi rauhallisena pihaa kun tämän vaimo kiljuu tuskissaan miestään apuun. :D

Mutta onneksi Auvo havahtui ja säntäsi sisään...

"A-Amber, herran tähden! Sinähän synnytät! Mikset kutsunut minua paikalle?!" Auvo kyseli hätääntyneenä. "Kyllähän minä mutta... AAAAA!!!!" Amber kiljui edelleen todella tuskissaan.

Amber oli onnessaan kun aamulla katsoi pientä tyttövauvaansa, pikaisella lääkärikäynnillä he olivat saaneet kuulla että heidän lapsellaan on kaikki hyvin.

Onnellinen perhe. :) Amber ja Auvo olivat päätäneet antaa esikoiselleen nimeksi Bluebell.

Onneksi molemmat vanhemmat taitoivat vaippojen vaihdon. Nykyään se kävikin jo kätevästi ja luonnostaan.

"Voi, minun pikku-kullanmuruni. Kukkuluuruu! Bluebell, katso äiti on täällä!" Amber hempeili esikoiselleen.

Vaikkei rahaa ollutkaan paljon, vanhemmat olivat silti halunneet ostaa pienokaiselleen uuden kehdon. Toivottavasti tässä kelpaa perheen pikki-prinsessan nukkua. :)

Uupuneina mutta onnelisina kävivät vanhemmat joka ilta nukkumaan, nyt he hoitivat raha-asioita ja samalla myös huolehtivat omasta lapsestaan.

Amber oli tehnyt pienen muodonmuutoksen. Kuvan perusteella hän ainakin itse on siihen tyytyväinen. :)

Useina aamuina oli Amber alkanut voida pahoin. Siksipä hänen oli säntäiltävä vessaan pitkin aamua.

Onneksi kuitenkin kerittiin lähes aina pöntölle, nyt sitä taas ollaan niin hyviä ystäviä että päivittäin tapaillaan. Ja kukaanhan ei varmaankaan arvaa mistä tässä voisi olla kyse? :DD

"Nytkö jo siellä on uusi tulossa?" Amber ihmetteli itsekseen huomattuaan mahan kasvaneen huimasti painon noustessa ja tässäpä löytyi selitys aamupahoinvoinnillekin.

"Vooi, nytkö se jo on meidän pikku-Bluebellin aika kasvaa?" Amber kyseli kyynelet silmissään.

Oli vaan niin hieno kuva että oli pakko laittaa. :D

Tällainen pikku-söpöliini Bluebellistä kasvoi. :)

Samalla kun ikää lisääntyi mittariin oli myös aika opetella uusia asioita. Tässäpä Bluebell opetteleekin kävelyä. Amber sai olla onnellinen, sillä Bluebell oli erittäin helppohoitoinen lapsi ja vieläpä kiltti, eikä kävelynsalojen oivaltamiseenkaan mennyt kauaa aikaa.

No mikään ei kestä ikuisesti...

Mutta pian tilanne kuitenkin rauhottui kun puurolautanen lyötiin nenän alle ja tyttö sai vapaat kädet, ja ihme kyllä ruoka meni suuhun eikä lennellyt ympäri seiniä.

Mutta kun isi tuli katsomaan miten syönti onnistuu alkoi taas pieni huutokonsertti. "Mää oitin halunnu mammaa enkä mitään puuloa!" Pieni mutta pippurinen tyttö kiljui. "Voih, alan jo katua, että opetin tämän pikku laululinnun puhumaan." Auvo ajatteli.

Toinen raskaus oli paljon rankempi Amberille, hänellä oli nyt työ, talous ja lapsi hoidettavana. Usein hän heräili keskellä yötä koko ajan säikkyen että Bluebell oli kadonnut. Eli painajaislita ei vältytty. Lisäksi Amber stressasi turhan paljon asioista ja muutaman kerran keskenmenokin oli jo lähellä.

 

Raskaus-ajalla Amberin erityiseksi herkuksi oli muodostunut juusto-hampurilainen. Niitä saikin sitten valmistaa ihan urakalla.

Puhumisen ja kävelyn opettelun jälkeen oli aika siirtyä sitten pottailun pariin. Se puolestaan olikin jo hiukan hankalampaa.

Kyllä siinä meinasi sitten revetä riemusta kun tyttö oppi tekemään tarpeensa pottaan.

Auvo oli passittanut Amberin terveellisemmälle ruokavaliole. Hampurilaisista siirryttiin kanasaallteihin ja tuoremehuun. Tästäpä ei tämä nainen tykännyt vaan kurtisteli vain kulmiaan.

Amberin vatsa oli jälleen reilua kokoa. Taitaapi olla tälläkin kerralla iso vauva tulossa.

Ja jälleen kerran oli uuden tulokkaan maailmaan saapumisen aika.

Tällä kertaa ehti Auvo synnytyksen seuraajaksi heti alusta lähtien, mutta tälläkin kerralla yhtä avuttomana.

Tuntien vaiva oli palkittu kun Amber sai syliinsä pienen poikavauvansa. Amber oli jo lapsena päättänyt että poikavauvalleen hän antaisi nimeksi Charlie, ja tämän nimen tuore vauva nyt sai. Ja suuri vauva  Charlie muuten oli.

Amber syötti onnellisena pientä poikavauvaansa.  "Voi minun pikku-Charlieni."

 

Bluebell ei jäänyt veljensä varjoon. Ja jos niin sattui käymään pisti hän pystyyn pienen huutokonsertin. Tyttö oli nimittäin hoksannut että vanhempia voi ärsytää, ja jos jokin ei mennyt tytön mielen mukaan alkoi pikkuinen "mielenosoitus"...

Bluebell osasi myös leikkiä itsenäisesti, kiltisti ja hiljaa, uudella lelullaan: keinahtelevalla kanikupolilla. Tämän hän oli saanut syntymäpäivä-lahjakseen vanhemmiltaan.

Mutta Amber ja Auvo muistivat myös leikkiä ja antaa huomiota esikoiselleen ilman tyttären järjestämiä mielenosoituksia. :D

Auvo oli tohkeissaan kun pääsi syöttämään ensimmäiästä kertaa poikaansa. Kaiken aikaa Auvo oli salaa toivonut että lapsi olisi poika ja että hän voisi opettaa pojalle jalkapallon peluuta.

Kun oli Charlien ja Bluebellin kylpy-päivä peseyti Amber jo peläksäätn lasten pesussa itsekin kun lapset tahtoivat roiskia vettä niin kovasti. Siksipä Amberin olikin järkevintä olla bikineillä tai alusvaatteilla noina kylpy-päivinä. :D

Tässä nyt oli osa 2.  Toivottavasti tykkäsitte. Ensiviikon aikana on luvassa 1 tai 2 uutta osaa (ehtii kirjottaa kun on syysloma :D) ja uusi ulkoasu blogiin. (Omilla muokkauksilla Kikin pohjista.) Linkitystä saa pyytää ja kommentit ovat tervetulleita sekä risujen että ruusujen muodossa edelleen. :)